ei siitä oikein tule mitään, kun kierrän sen ympärillä, googlaan erilaisilla hakusanoilla, luen pätkiä, mutten avaa sitä tekstitiedostoa ja tartu johonkin ajatukseen, ala rakentaa sitä yhtään mistään, edes jostakin. vaikeaa, ehkä ylitsepääsemätöntä. ei se ennen ole näin pahaksi äitynyt tämä.

autenttisuuden tyyli - heikentää eläytymistä


performatiivisuus, vieraannuttaminen (entäs brecht?), etäännyttäminen, representaation tapahtuma, diegeettinen tapahtumamaailma, itsereflektiivisyys, logos


ollapa ikinä virkeystilassa, jossa lukea englanniksi cinema 2. ja ollapa vähän fiksumpi ja käytännöllisempi ja teoreettisempi. ollapa vielä 19 ja kykenevä ihan mihin vain.

olen käynyt teinibileissä ja teininä nähnyt kölnin tuomiokirkon ja nyt odotan asioita berliinistä, tulispa ne jo.

hihamerkki

suunnittelin hienon fanituotteen, mut tämän luonnoskuvan perusteella oikein kukaan ei innostunu.

tänään puuhasin päivän ja illan viettoa. olin aikaansaava: selasin kirjastossa läpi sanomalehden.

david lynch on päivän jännä. ensinnäkin sillä on tietysti niitä elokuvia, jotka eivät selittelyjä kaipaa (nyt ainakaan tässä). ja sitten sillä sitä transsendenttista meditaatiota koskevaa höpöä, jonka julkaisemista suomeksi käännettynä en oikein osaa käsittää. mutta päivän jännä se on siksi, koska se on myös alkamassa poptähdeksi! jännää.

katsoin elokuvan, koska se on semmonen, että sen mieluusti näkee monesti.

se ehkä sitten jotenki inspiroi muutaman tunnin viettoa youtuben välittämän poliisiväkivallan parissa. vois kerätä niistä klipeistä parhaimmistoa ja viedä turun kyttikselle, kert niiden henkilökunta (ainakaan ne pari tyyppiä, joiden kanssa mulla oli ilo asiasta keskustella muiden duunareiden mätkiessä menemään) ei ainakaan vielä viime keväänä ollu ikinä kuullutkaan poliisiväkivallasta eikä esms rodney kingin keissistä.

mut kesä se meni.

sadematkalla paikallinen toveri katsoo mun kivoja kenkiäni, nauraa ja sanoo, että olen pukeutunut huonosti. jostain syystä se ei ehkä ole huomannut villatakkiani. en saa selvää sen nimestä, koska meidät on ympäröinyt baariatmo paikassa jonka seinällä roikkuvaa gurua en osaa tunnistaa eikä toverikaan tiedä. yritän painaa sen gurun piirteet mieleeni, mutta ei ne ehkä pysy.

yritän valokuvata hienon stencil-teoksen liikkuvan ajaneuvon sadepisaraisen ikkunan läpi, mutta liikennevalotolppa liikkuu kennojen ja kuvan väliin.

lyhyet on viikon parhaat hetket.

hymähdytti tossa kun kirjauduin tänne sisään ja muistin salasanan d:n kohdalla, et päivitän tätä kuulemma aina vaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. juu. niinku nyt.

huomenna meen ehkä kelaan ja pyöräileen kelaileen ja rullaileen. paitsi, jos oon vaan intternetissä koko päivän. unohdin ilmoittautua vapaaehtoiseksi valopojaksi, joten vaihtoehtoja on paljon avoinna.

oon alkanu lukea roskakirjallisuutta kuten pulpia ja ihmissuhdepokkareita ja huonoja sarjakuvia. yks matkakirja tallinnan joukkoliikennereittien varrelta on kans kesken.

aika kivaa, kun on sellanen puhelin, jolla pystyy ottamaan valokuvia. toisaalta tällä en oo uskaltanu availla kaljapulloja. kun jotain saa, on se jostain muusta pois. pitää ehkä nöyrtyä ja siirtyä tölkkeihin, vaikka olvin korkkeihin on taas tullu sisäpuolelle visailuja.

meille muutti yks tyttö. musta on eri kivaa, kun se jutustelee enemmän ku se edellinen.

ei mulla nyt sitten muuta.

no niin. olen hukannut tämän päivän valoisat tunnit internetin parissa. muistin yhtäkkiä jotain satunnaista blogia silmäillessäni, että minullakin on tällainen satunnainen oma blogi. sen muistaminen johti ajatukseen päivittää tänne tekstiä. se oli minusta hyvä ajatus, koska blogeihin kai olennaisesti kuuluu se, että niihin aika ajoin päivittää jotain. ehkä. ei varmaankaan ole pakko, mutta sulkiessani edellisen tällaisen ihmisten silmiltä ja luodessani uuden kuvittelin kai päivittäväni tätä uutta. viimeiset kuukaudet olen ollut tämän suhteen epäonnistunut. mietin tässä humalistonkadun kodin hämärtyvässä olohuoneessa muutama sormi näppiksellä, että miksihän minulla on blogi. en oikein tiedä miksi ja kenelle ja mitä täällä olisi tarkoitus viestiä. tähän asti päivitykset ovat olleet hajanaisia, enemmän tai vähemmän ulkokohtaisia ja henkilökohtaisia, joidenkin hetkien kuvauksia ilman sen suurempia päämääriä tai tietoisuuksia siitä miksi tai kelle ne on kirjoitettu. jos tietäisin paremmin itse mistä tässä on kyse, ei noiden pakollisten kenttienkään täyttäminen ehkä olisi niin vaikeaa. en tajua miksei niitä voi jättää tyhjiksi, tai siis en tajua, miksi kenttien on oltava pakollisia. tai no, jos kenttään keksii sanoja joksikin otsikoksi tai sen tapaiseksi, saattavat ne auttaa jäsentämään ja määrittämään mitä niiden alle sitten laittaa esille. mutta että pakollisia.

taidan miettiä tätä vähän lisää ja katsoa, josko niistä ajatuksista olisi johtamaan johonkin konkreettisempaan lopputulemaan. blogihiljaisuus saattaa jatkua.

terkuin,
emma

miksen mä
tänä yönäkään
vois
esim
mennä nukkumaan

tai vaikka lukea
ees jotain

tai piirtää
tai pestä jääkaapin

no niin niin niin niin, meen tonne parvekkeelle, istun sinne lattialle, sytytän kynttilän, laitan viiniä lasiin ja poltan niin paljon sikareita, että keuhkot alkaa sattua.

kesäleskenä

vois vaihtaa noiden viherkasvien mullat ja ostaa tv-lehden.

pöydälle oli ilmestynyt nuukahtaneita valkovuokkoja tomaattimurskasäilyketölkkiin. hämmentäväähän tuo oli. päättelin, että tää liittyy jotenkin frankiin, joka on joskus vähän kummallien poika, mutta niin. ei valkovuokot silti oikein sovi sen profiiliin. jääkaapin oveen ilmestyneestä lapusta päättelin, että niiden kevätkukkien taustalla ovat olleet torre ja anna, vaikka se lappu koskikin vaan pullaa.

iltapäivällä, kun nautin aamukahviani parvekkeella, marssi alhaalla kadulla lauma pikkupartiolaisia. frank säntäsi parvekkeelle hiukset pystyssä ja erotin sen puheesta sanat "mitä vittua?". sanoin, että näyttäis olevan partiomarssille menossa nuo. frank huokasi, käänty takas sisälle ja sano luulleensa vallankumouksen tulleen. frank ilahduttaa muo. ja parveke kanssa.

----------------------------
peräkkäisinä päivinä vappumarssi, hamppumarssi ja partiomarssi. koko lailla paljon ne ihmiset tuntuu marssivan.

--------------------------------
merivesi on 11-asteista. pian vois mennä uimaan. jos tahtois.

----------------------------------
käytiin pohjolassa käyskentelemässä. tuolle se oli ehkä jonkinlainen nostalgiaretki. nostalgiahymyjä on hauska seurata. kavuttiin kalliolle kukkulallekin käymään läpi tuntemuksia ja mä vain katselemaan kaupunkia. ihastuin taas moniin taloihin ja sellaisiin. ja oi tuo ratapiha-alue.

------
todella upeeta ei enää huvita muo, mikshän mä sitä edes jaksan katsella? sen sijaan viikonlopun leffaputkessa oli lindsay lohan. freaky fridayta katsellessa hihittelee holtittomasti, vaikka sen on nähnyt uudestaan ja uudestaan. en tajua miks ihmiset sitä dissailee.

------------------
tänään joku pummilla matkustamisesta kiinnostunut tyyppi kysy olisko meillä myydä vähän kannabista ja myöhemmin toinen, joka meinas varastaa tyhjän tuopin, kysy olisko jollain "jotain lääkkeitä, rauhoittavia tai jotain". verrattain koomista, kun mähän tunnetusti juon kaljaakin niin kamalan hitaasti. tekis mieli kertoa vaikka koko maailmalle, ettei mulla ole mitään tollasia ja kysyä siltä maailmalta, miks kukaan niin edes olettais.

-------------
mies tuijotti tiiviisti telkkarista kummelia ilman ääniä, kun kaikki kajarit soitti musiikkia, joka sai tahtomaan jukeboksin kimppuun. radio suomipop. kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee.

-------------
jonnen blogissa tapahtuu kummia.