olen käynyt teinibileissä ja teininä nähnyt kölnin tuomiokirkon ja nyt odotan asioita berliinistä, tulispa ne jo.

hihamerkki

suunnittelin hienon fanituotteen, mut tämän luonnoskuvan perusteella oikein kukaan ei innostunu.

tänään puuhasin päivän ja illan viettoa. olin aikaansaava: selasin kirjastossa läpi sanomalehden.

david lynch on päivän jännä. ensinnäkin sillä on tietysti niitä elokuvia, jotka eivät selittelyjä kaipaa (nyt ainakaan tässä). ja sitten sillä sitä transsendenttista meditaatiota koskevaa höpöä, jonka julkaisemista suomeksi käännettynä en oikein osaa käsittää. mutta päivän jännä se on siksi, koska se on myös alkamassa poptähdeksi! jännää.

katsoin elokuvan, koska se on semmonen, että sen mieluusti näkee monesti.

se ehkä sitten jotenki inspiroi muutaman tunnin viettoa youtuben välittämän poliisiväkivallan parissa. vois kerätä niistä klipeistä parhaimmistoa ja viedä turun kyttikselle, kert niiden henkilökunta (ainakaan ne pari tyyppiä, joiden kanssa mulla oli ilo asiasta keskustella muiden duunareiden mätkiessä menemään) ei ainakaan vielä viime keväänä ollu ikinä kuullutkaan poliisiväkivallasta eikä esms rodney kingin keissistä.

mut kesä se meni.

sadematkalla paikallinen toveri katsoo mun kivoja kenkiäni, nauraa ja sanoo, että olen pukeutunut huonosti. jostain syystä se ei ehkä ole huomannut villatakkiani. en saa selvää sen nimestä, koska meidät on ympäröinyt baariatmo paikassa jonka seinällä roikkuvaa gurua en osaa tunnistaa eikä toverikaan tiedä. yritän painaa sen gurun piirteet mieleeni, mutta ei ne ehkä pysy.

yritän valokuvata hienon stencil-teoksen liikkuvan ajaneuvon sadepisaraisen ikkunan läpi, mutta liikennevalotolppa liikkuu kennojen ja kuvan väliin.

lyhyet on viikon parhaat hetket.

hymähdytti tossa kun kirjauduin tänne sisään ja muistin salasanan d:n kohdalla, et päivitän tätä kuulemma aina vaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. juu. niinku nyt.

huomenna meen ehkä kelaan ja pyöräileen kelaileen ja rullaileen. paitsi, jos oon vaan intternetissä koko päivän. unohdin ilmoittautua vapaaehtoiseksi valopojaksi, joten vaihtoehtoja on paljon avoinna.

oon alkanu lukea roskakirjallisuutta kuten pulpia ja ihmissuhdepokkareita ja huonoja sarjakuvia. yks matkakirja tallinnan joukkoliikennereittien varrelta on kans kesken.

aika kivaa, kun on sellanen puhelin, jolla pystyy ottamaan valokuvia. toisaalta tällä en oo uskaltanu availla kaljapulloja. kun jotain saa, on se jostain muusta pois. pitää ehkä nöyrtyä ja siirtyä tölkkeihin, vaikka olvin korkkeihin on taas tullu sisäpuolelle visailuja.

meille muutti yks tyttö. musta on eri kivaa, kun se jutustelee enemmän ku se edellinen.

ei mulla nyt sitten muuta.

no niin. olen hukannut tämän päivän valoisat tunnit internetin parissa. muistin yhtäkkiä jotain satunnaista blogia silmäillessäni, että minullakin on tällainen satunnainen oma blogi. sen muistaminen johti ajatukseen päivittää tänne tekstiä. se oli minusta hyvä ajatus, koska blogeihin kai olennaisesti kuuluu se, että niihin aika ajoin päivittää jotain. ehkä. ei varmaankaan ole pakko, mutta sulkiessani edellisen tällaisen ihmisten silmiltä ja luodessani uuden kuvittelin kai päivittäväni tätä uutta. viimeiset kuukaudet olen ollut tämän suhteen epäonnistunut. mietin tässä humalistonkadun kodin hämärtyvässä olohuoneessa muutama sormi näppiksellä, että miksihän minulla on blogi. en oikein tiedä miksi ja kenelle ja mitä täällä olisi tarkoitus viestiä. tähän asti päivitykset ovat olleet hajanaisia, enemmän tai vähemmän ulkokohtaisia ja henkilökohtaisia, joidenkin hetkien kuvauksia ilman sen suurempia päämääriä tai tietoisuuksia siitä miksi tai kelle ne on kirjoitettu. jos tietäisin paremmin itse mistä tässä on kyse, ei noiden pakollisten kenttienkään täyttäminen ehkä olisi niin vaikeaa. en tajua miksei niitä voi jättää tyhjiksi, tai siis en tajua, miksi kenttien on oltava pakollisia. tai no, jos kenttään keksii sanoja joksikin otsikoksi tai sen tapaiseksi, saattavat ne auttaa jäsentämään ja määrittämään mitä niiden alle sitten laittaa esille. mutta että pakollisia.

taidan miettiä tätä vähän lisää ja katsoa, josko niistä ajatuksista olisi johtamaan johonkin konkreettisempaan lopputulemaan. blogihiljaisuus saattaa jatkua.

terkuin,
emma