KUVIA 4: raiteilla

olen ottanut kuvia junan ikkunasta.

KUVIA, osa 3: eläimiä

KOIRA

LOHIKÄÄRME LIIKENNEVALOISSA

MARSU NIMELTÄÄN NIKKI SIXX

IHMISEN KESKIOSA

PULUPARVI

JOUTSEN RUISSALON RANNASSA

VALOKUVAAJA

VARIS

VIISI VARPUSTA ISTUI AIDALLA

KUVIA, osa 2: jotain kaupunkei

lisää loistavia rajauksia, valotuksia ja tarkennuksia viiden vuoden takaa.

AUTON KYLKI 

TURISTEJA KAARLEN SILLALLA

JOKU ITALIALAINEN RAVINTOLA

PORTTIKONGIN LATTIA

SARAJEVON ILTA

SARAJEVON KUKKULAN KYLKI

HÄN SEISOO KIVETYKSEN REUNALLA

VLTAVA

KUVIA, osa 1: koti

internetittöminä iltoina eestissä tulin tutkailleeksi tietokoneeni syövereihin hautautuneita tiedostoja. muun jännän lisäksi löytyi kansiollinen videokamerallani napsittuja kuvia vuodelta 2007. valitsin niistä häikäisevimmät otokset ja julkaisen ne nyt neljän varsin löyhän otsikon alla, kert en jaksa latailla kerralla kovin montaa kuvaa.

valokuvablogit on monasti tosi kivoja. esms tää hannun, sitten tää yks toinen ja lisäksi tuore suosikkini. hauskaa leikkiä itsekin heti vähän samaa.

(ai niin. kuvat on otettu niin kauan sitten, etten voi mennä takuuseen, että ne olis kaikki mun itseni ottamia. ei vaan voi muistaa. pahoittelut, jos tässä nyt tapahtuu joku tekijänoikeusrikkomus. not intended.)

KATTOLAMPUN PAIKKA

JAKKARA

KIRJAHYLLYN RUNKO PIMEÄSSÄ

KOURA

KYLÄILIJÄ

PUISTOKATU 3

hetkisiä

yritän opetella taas kirjoittamaan. näin.

oli sitten viikonloppuna kaikenlaista ja sitä ennenkin. 

kävin liedossa. niin oli hyvä. oli just hyvät maisemat kunnantalon lasiseinien takana ja niiden sisällä ihan hienoja juttuja ja vähän löysiä nuorukaisia kans.

kotikadulla sataa, paiskoo räntää ja vaahteran lehdet saa sadeveden tekemään pyörteen matkalla viemärikaivoon vai mikä se onkaan. tsekkailen sitä pyörrettä siinä ja arvon, et uskallanko mennä kotiin vaiko njet, ku oven edessä seisova poliisien maija saa univelkaisen mielikuvituksen valloilleen. kotona saan osakseni ivaa, pilkkaa ja tulkinnan: "sekaisin". kaikella rakkaudella kumminkin kait.

päädyn kirjakahvilaan, mutta haluamani limppari on loppunut. bändi on sympaattinen ja tykkään katsella sitä basistia varsinkin. niiden äänet on hyvää taustaa lukiessani jotain taideläpyskää. siihen on kirjoittanut se yksi animaattori, jota en tunne. pidän sen tekstistä just siellä ja silloin.

en tajua mennä nukkumaan, vaikka syytä olis.

seuraavana päivänä feilaamme yhteisen projektimme ennen kuin edes aloitamme sitä. eipähän mene ainakaan työtä hukkaan. toiste sitten. keitto ajaa asiansa.

menemme kesteihin. puitteet ovat kaikin puolin kunnossa ja tiedustelen reseptejä ja keskustelen savukkeen äärellä jostain auroista. yhtälailla olen pihalla kuin edellisen illan sielukeskustelussa. ihmiset toistelevat toisistaan tietämättä saman sisältöisiä repliikkejä siitä, kuinka ne ovet olisi pelastettava ennen kuin se talo jyrätään maan tasalle. ne ovet on kyllä kieltämättä hienot.

tänään sitten herään sairaalasängyltä aamukahdeksalta. lähden etsimään vettä. keittiössä yksi neljästä hellan levystä on päällä. sammutan sen, juon vettä ja menen takaisin sairaalasängylle katselemaan outoja unia.

suunnatessamme pois seisoo ovensuussa tyyppi, josta olen kuullut. niitä internetin sellaisia ihmisiä, joita en tunne enkä niihin välittäisi tutustuakaan. menemme halki aurinkoisen alkuiltapäivän salen hammasharja- ja -tahnaosaston ja kirjiksen vessan kautta aamukahville kahvilan terassin aurinkoon.

vihreässä viihtyisässä huoneessa keskisormeen on tehtävä pieni reikä. siitä puristetaan verta sellaisille lasilevyille, joille varmasti on jokin oma terminsäkin. sitten ne punasolut lilluu mikroskoopin kuvassa ja niistä otetaan kuvia. scorena soi rasmuksen playboys ja hetken päästä tunnen itseni vähän pöhköksi juodessani lasipurkista emännän mulle tekemää drinksua. hanavettä ja merisuolaa. olen ylpeä juotuani sen ihan kaiken.

käyn vielä yhdet läksiäiset. makaan patjalla ja toivon, että niille ei käy mitään liikenneonnettomuuksia. 

lopuksi kiitos hälle, jolle kiitos kuuluu. saattamisesta nyt tällä erää. saattamisessa on sitä jotakin.

(opintojen soisi jatkuvan)

tänne on tullut tuollainen uusi käyttöliittymä. maailma kehittyy. historia edistyy. näkökulma sekin.


uutta käyttöliittymää tutkaillessani törmäsin vanhoihin tekstiluonnoksiin melkein kahden vuoden takaa. kuinka jännää. toisessa oli jotain makoilua sängyllä kirjaa lukevan senjan kanssa ja sen sellaista. omalla tavallaan suloista höpöilyä. tuli sellainen vanhojen tuntemusten tunnistus. kivaa.


toinen teksti oli tällainen:

ihmiset on typeriä. ne eivät osaa vuorovaikuttaa. ne puhuvat toistensa ohi tai puhuvat asioista väärillä nimillä tai eivät puhu lainkaan ja suuttuvat tai loukkaantuvat, jollei niiden väärien sanojen välistä tai hiljaisuudesta osaa lukea niitä oikeita ajatuksia. joskus, kun ne puhuvat, ne ihmiset, ne puhuvat typeriä asioita, puhuvat kaikkitietävinä asioista, joita eivät ymmärrä, suuttuvat tai loukkaantuvat, jos niille sanoo, että ne ovat väärässä tai tyhmiä.

en minä tiedä, millaisia toivoisin ihmisten olevan. taidan itse olla typerä.

ei sitten minkäänlaista mielikuvaa siitä, mihin tuo viittaa. samapa se.


katselen subilta salaisia kansioita. mennään niissä viimeisissä tuotantokausissa enkä muista nähneeni tätä jaksoa. no jaa.


löysin yhden blogin, joka linkkaa tänne näin. luen sitä varmaan yön ratoksi.


liikaa töitä. 

kun olut on vätkyä, se ei ole sitä, miltä se kuulostaa.

minusta on tullut joillekin skeittari ja muille cousteau. jälkimmäinen on meant to be, koska junassa sain merkin.

liikaa kenkiä, muttei yksiäkään mieleisiä ja mieluisia.

luen kirjastossa sarjakuvia. vaikka kill your boyfriend ja autistisen kokoelman synty. 

suunnitelma/jatai/notetoself: osta pyykinpesuainetta ja käytä sitä.

hei beibi, tää runoelma on sulle:

Vihapuheessa ei ole mitään hyvää. Viha ei puhdista ilmaa, viha löyhkää aina kaunalle, katkeruudelle, mustasukkaisuudelle, ahneudelle, heikkoudelle.

Viha ei ole intohimoinen tunne. Viha on väljähtynyttä, latteaa ja pilaantunutta tunnetta. Vihapuheessa ei ole mitään rohkeaa, se on aina raukkamaista, pelokasta, surkeaa.

Vihalla on kuitenkin ymmärrettävä selitys.

Viha nousee, kun ihminen huomaa olevansa avuton, kun voimat eivät riitä, kun elämän hallinta katoaa. Ihminen ei kestä omaa sisäistä surkeuttaan, heikkoudentunne vaatii tasoitusta ja hyvitystä.

Vihaa.

Viha pelastaa itseinholta. On käytävä heikoimman kimppuun. Ihmisestä nousee esiin pieni surkea tyranni ja vinksahtanut vallankäyttäjä.

(lainaus on asiayhteydestä mielleyhtymän motivoimana irroitettu. ja ihan pölö.)

dum-du-duuuummmm.

korvissa ssrsrsrsrsurisee, näkymätön juontaja ei tanssi ei soi.

ai niin. talven yönä päähäni ilmaantui runo.
season's pimeät lämpötilat, se alkoi.

joskus vaan pitää istua editissä parkumassa. mut pitääks sinne just sillon tulla jotain tyyppejä nauhuria lainaamaan?

hukkasin unirytmini, vaikka aina väsyttää.

työskentelin hartiani kipeiksi kaksi yötä toivotalkoohanskoissani. silloin sopi hyvin juoda aamusumpit kello 18. ja se sopi niille muillekin, joiden kanssa hetkellisesti olin samaa rytmiä. maapallo ja tai kaupungin muu yhteisö ei sopeutunut meihin. edes paljoa noteerannut, mitä vähän yritti lyödä kiilaa ja kustakin.

olen taas yksin rytmini kanssa ja extra sterk general on mun wilson-lentopalloni tällä saarella.

mielleyhtyä

hyvä mieli kohtaamisista ennen ja aiemmin

hyörinää ja tuoksuja (ja tunteita?) ja kohta mercy peakin lääkäriasema apuna poissa jaloista -suunnitelman toteutuksessa.

menen tänään ostamaan neljä tölkkiä pirkka olutta ja juon ne kaikki. suunnitelmallista perjantaita ja poppmusiikkia, josta elina tykkää ja mäki.

ei siitä oikein tule mitään, kun kierrän sen ympärillä, googlaan erilaisilla hakusanoilla, luen pätkiä, mutten avaa sitä tekstitiedostoa ja tartu johonkin ajatukseen, ala rakentaa sitä yhtään mistään, edes jostakin. vaikeaa, ehkä ylitsepääsemätöntä. ei se ennen ole näin pahaksi äitynyt tämä.

autenttisuuden tyyli - heikentää eläytymistä


performatiivisuus, vieraannuttaminen (entäs brecht?), etäännyttäminen, representaation tapahtuma, diegeettinen tapahtumamaailma, itsereflektiivisyys, logos


ollapa ikinä virkeystilassa, jossa lukea englanniksi cinema 2. ja ollapa vähän fiksumpi ja käytännöllisempi ja teoreettisempi. ollapa vielä 19 ja kykenevä ihan mihin vain.