mitähän sitä
esm tänään ja yleensäkin
en edelleenkään muista nukkua

tänään iloitsin, vaikka kaikista tällaisista asioista ei tietenkään saisi iloita. no, iloitsin silti. eikä haittaa, vaikka se on epäkorrektia. sen verran haittaa, etten mene yksityiskohtiin.

meillä ei enää asu ainoastaan minä ja ne, joita tuon sinne öisin nukkumaan tai valvomaan. kun tulen kotiin, siellä on ehkä valot päällä, joku tai jotkut voi huutaa keittiöstä tai olohuoneesta ”moi” ja sanoa, että hellalla on ruokaa ja eteisessä uusi sisustuselementti. kun olen kotona, joku saattaa tulla ovesta ja moikata. voin keittää kokonaisen pannullisen sitä hyvää rooibosteetä ja juoda sitä seurassa. kun tuon paprikoita ja tomaatteja ja mitä nyt olenkaan kotimatkalta löytänyt, joku saattaa oikeasti muistaa syödä ne tai laittaa niistä ruokaa. pesin jääkaapin sen kunniaksi, että meillä nykyään eletään, asunto sata on muuttumassa kodiksi. eteisessä on taas toimiva kattolamppu. poika näyttää mulle esm uusia vegaanisia kenkiään ja askartelemiaan julisteita, ne on hienoja. se kuuntelee mun juttuja, voittaa mut lautapeleissä, sanoo hyvää yötä ja kysyy aamulla olohuoneen lattialta, paljonko kello on.

tänään on älä osta mitään -päivä. kivaa. onhan näitä ollu tässä viime aikoina muutenkin monesti. ajattelin kyllä ostaa itselleni kahvin, että tästä tulisi jotain, mutta se olikin jo kiinni se paikka, josta kahvia olisi saanut. muusan täti oli jättäny sämpylät veneluokan pöydälle, keitin teetä jonkun muun teepusseista ja iloitsin, kun sen levän välissä oli tomaattiakin.

illalla menen katsomaan jotain elokuvaa ja niitä kissoja ja sitä tyttöä, jonka luona ne kissat asuu. mitähän sitä katsoisi?

facebook ei toimi. se lopetti toimimisensa juuri, kun olin ollut aikeissa alkaa pelata siellä sellaista peliä, jossa ammutaan erivärisiä marmorikuulia. ensin vähän harmitti, kun olisin ollut tuollaisen jonkin tyhjänpäiväisen aktiviteetin tarpeessa. aloin sitten lukea anittan blogia, jossa se jakaa kulttuurikokemuksiaan. se ei ole tyhjänpäiväinen kai, itse asiassa kokemukseni mukaan paljon vähemmän kuin monet muut blogit. anitta on kirjoittanut sinne paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin miettinyt, mutten todellakaan ole kirjoittanut ylös, koska enhän ole kirjallisesti suuntautunut. toki ne ajatukset ovat saattaneet usein olla tyhjänpäiväisiä.

anitta jakaa ajatuksiani esimerkiksi:

turtles can fly -elokuvasta

teemu mäestä

vinokinosta, josta oon kyl vähän muutakin mieltä.

----------------------------------

tarvitsisin uuden muistikirjan ja vieterin. muistikirja alkaa olla täynnä ja vanha vieteri katkesi. pidän siitä kyllä ehkä katkenneenakin, en tiedä vielä. tarvitsisin myös vitamiineja ja suihkun ja valokuvakameran ja läheisyyttä ja unta ja enemmän aikaa. muistikirjan ja vieterin yritän ehkä hommata vielä tänään, muut tarpeet eivät liene yhtä akuutteja. paitsi se suihku, sinne menen tässä kohtapian.

istun pc-luokassa ja ärsyynnyn ihan kohtuuttomasti, kun joku tyyppi tossa syö porkkanaa. taidan olla kohtuuton. keskityn olemaan mulkoilematta sitä. se on täällä aika usein istumassa samaan aikaan ja hymyilee, jos tulee jossain muualla vastaan. luulen, et se tekee jotain hyödyllistä täällä ollessaan, toisin ku mä. ei porkkanan rouskuttamisesta oikeesti voi ärsyyntyä näin paljoa. no onneks se porkkana loppuu, toivottavasti niitä ei ole lisää.

piia juoksee käytävällä ja kiljuu riemusta. politiikka herättää tunteita. lähteenmäki on meidän.

laskin opintopisteitä ja tukikuukausia. keksin logiikan, jonka mukaan kaikki järjestyy. tai siis noi kuukaudet järjestyy, ei pisteet. täytyypä testata käytännössä, mutta vielä ei ole kiire.

ei taida olla enempää porkkanoita. voi.

tänään ei ole ollut kiire minnekään. yritin lukea, mutten jaksa keskittyä ymmärtämään. liian teoreettista. kotona olis kevyttä sarjakuvaa, lähden ehkä sinne tässä. voisi siivota ja tiskata, kun uusi avomies palaa merten takaa huomenna. vois kerrankin siivota ja tiskata ilman negailua. tuntuukohan viel kotona näin hassulta. eikä tarvii edes paljoa, mut vähän vois ja sitten kuunnella jarrea olohuoneen matolla maatessa vitamiinia syödessä. persimonit on kaupoissa.

kun saa persimonista ja muualta C- ja E-vitamiinia, parantuu haavat nopeesti. en haavoitu tänään.

04112008
toisinaan on päiviä jolloin. tänään oli ehkä sellainen. ei olisi kannattanut edes yrittää eikä toivoa. toisaalta ehkä kannattikin, ei sitä voi tietää. opin kyllä ehkä, tai kehityin. "ja elämästähän me opimme koko ajan", sanoi kerran yksi auktoriteetti. no jaa. sana "elämä" on viime aikoina ärsyttänyt, kun ihmiset käyttävät sitä niin suureellisen dramaattisesti vaikka puhuvat tyhjänpäiväisyyksistä. luulen silti, ettei olis tänään kannattanut edes.

näin hyvän elokuvan, boy meets girl (1984). tahtoisin tavata yhden tytön. oikeastaan on aika montakin tyttöä, joiden tapaaminen voisi olla miellyttävää ja poikiakin ja mitä ne nyt ovatkaan. mutta yhtä tiettyä mietin, kun kirjoitin, että tahtoisin tavata yhden tytön. no, joka tapauksessa. ainakaan en välittäisi olla yksin kovin pitkiä aikoja valveillaoloajastani. tahtoisin lukea kirjoja jonkun seurassa, se on rauhoittavaa. tahtoisin rauhoittua, taintua, väsyä jostakin muusta kuin valvomisesta. tämä tällainen väsymys on niin rauhatonta ja turhauttavaa.

oon lukenut tässä jonnen päivistä. voisi itsekin ottaa aikaa ajatella. minnehän sitä menisi, vai sulkisiko vain puhelimen ja oven? ehkä menis eestiin, eesti on rauhoittava maa, siellä ajatukset on erilaisia. niin sitä kuvittelee. tapasin humalistonkadulla perjantaina sen eestiläisen punkkarin, johon tutustuttiin kesällä. en ollut saanut sen mailia, luulin, et se vaan ei ollut lähettänyt mitään. ja tossa se oli sitten mun kotikadulla ja mulla oli kauhee kiire, kun olin lähteny liian myöhään.

tänään tapasin miehen, jolla on aivovaurio. ehkä se oli siksi niin outo. eilen tapasin vain tuttuja. yleensä en tapaa puhua vieraille ihmisille. normally i don't usually meet people unless i already know them. mulla taitaa olla kuumetta.