eräs sanoi aina kuvitelleensa minut vasenkätiseksi ja oli korostetun yllättynyt huomatessaan, että kirjoitan oikealla. väitin pystyväni molempiin.

istuin mielenkiintoisella tunnilla ja mietin vihkooni, että "mikä, mikä, mikä estää muo keskittymästä?" sitten kirjoittelin havaintoja lähimpänä istuneen ihmisen ihosta ja eleistä ja sen puheessa toistuvista fraaseista ja ajattelin, että onpa söpöä, kun sen etusormi käy yhtenään sen huulilla.

vanhassa blogissani on mielenkiintoisia tekstejä. olen taantunut niistä ajoista. ei kannattane taistella vastaan.

eilenkin oli yöllä ihana ihana lumisade. hullua, että päivisin on niin rumaa, mut öisin kaunista. ei kovin motivoivaa, jos tavoite on saavuttaa norminmukainen vuorokausirytmi, joka siis palkkatyön ohella on kuulemma avain ystäviin, menestykseen ja vaikutusvaltaan.

löysin tänään hyllystä venäläistä poppia, mutta se soitin ei soittanu levyn neljää ensimmäistä raitaa. oonkin sitten mietiskelly niiden huulten ja sormen lisäksi tällasia sisältöjä: Для тебя