"emma on tääl", se sanoo puhelimeen, "se o vallannu mun tuolin."

mietiskelen tässä. muutenkin tänään oon miettinyt vuorovaikutustaitoja. tuntu, että sydän pysähtyy, kun tajusin, että yksi ihminen onkin oikea. kiistämätöntä.

luen bussiaikataulua, mutta taidan kävellä, kun tuolla ulkona kerrankin on lunta eikä edes ole kovin kylmä.

en mä tiedä mistään mitään tänään. välillä luulen tajuavani jotain, toisinaan kaikenkin, mutta sitten hukkaan sen tajunnan. parasta tänään: hyviä komppiksia, mielenkiintoisia varjoja paratiisissa ja "who could bear to feel himself forgotten?".