mun vieressä istuu joku tyttö. se on printannut tohon kasan paperia. päällimmäisessä lukee ”apurahahakemus”. välillä se lukee jotain ja sen huulet liikkuu, vaikkei se puhu ääneen. se on nyt kahdesti tuo tyttö kysynyt multa apua koulun uuden sähköpostiohjelman käytössä. hauskaa. en ole itse vielä lähettänyt sen kautta viestejä.
mulla on deadline, johon en pysty, koska aina kun on deadline alan saada ideoita ja kiinnostun kamalasti tekemään kaikkea muuta ja lukemaan vaikka mitä mielenkiintoista. verhojen ripustaminen ja blogiin kirjoittaminen ja vesiväreillä maalaaminen ja syöksylaskun katsominen televisiosta ja kaikki sellainen muuttuu asioiksi, jotka on pakko tehdä ja pakko tehdä heti eikä huomenna.
kiitos tämän dedlainin sain idean taiteelliseen lopputyöhöni. se on ehkä ihan hyvä idea, vaikka nyt onkin ehkä liian aikaista sanoa mitään. yleensä hyvät ideat eivät enää ole niin hyviä seuraavana päivänä. päätin tehdä dokumentin timosta. soitin sille melkein heti, kun olin vähän kirjoitellut asioita ylös. se oli puhelimessa vähän nihkeä. se vaikutti siltä, ettei halua tulla mukaan. pahastuin sille, vaikka se sano vaan, että sen pitää miettiä, koska se oo varma haluaako, ja että puhutaan myöhemmin. olisin tietenkin toivonut, että se innostuu ja sanoo vaikka vau. se on mun isäni ja sen kuuluu olla mulle kiltti ja kiinnostunut mun asioistani ja auttaa muo sellaisissa jutuissa, jotka on mulle tärkeitä ja joihin tarvitsen apua eli esimerkiksi tässä dokumentissa ja siinä, että koskaan valmistuisin tästä paskasta koulusta ja menisin tekemään jotain sellaista palkkatyötä, jota se niin kovasti pitää arvossa. ei ehkä kuitenkaan ole viisasta esittää tätä asiaa sille noin.
löysin täältä koulun koneelta vanhoja mietelmiä yhdestä toisesta projektista, jonka olen jättänyt tekemättä ja siihen oli kyllä kirjoitettu jo tämä sama idea. olin unohtanut. asioita on vaikea pitää mielessä. unohdin tänään syödä vitamiininikin. tai sitten olen unohtanut syöneeni ne.
löysin aamulla kaapistani tällaiset farkut, joiden lahkeet on lyhennetty nitomalla. jopas on mukavat. pukeudun näihin ehkä toistekin. olisi aika siivota vaatekaappi, siellähän voi olla vaikka mitä. jospa teen sen tänään jo hetikohta.
tietoja
- emma
- Turku, Finland
- olen ujo, mutta tykkään vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. pelaaminen on kivaa. ihmisten vuorovaikutuksessa muo kiinnostaa erilaiset vallankäytön tavat ja valta-asetelmat. en ole kovinkaan paljoa kirjallisesti suuntautunut. pidän väittelyistä ja huumorintajuni on laaja. en ymmärrä mitään esm siitä miten pukeudutaan tyylikkäästi, koska en oo ikinä ollu kiinnostunut sellaisesta. oon kiinnostunut audiovisuaalisesta kulttuurista ja politiikan määritelmistä ja ja ja. ainaki. muustakin kyllä.
3 kommenttia:
Sä tarvit vaimon. Oot sitä tyyppiä, että jonkun pitää nalkuttaa sulle noista dead linesta, mieluiten aloittaa jo hyvissä ajoin ja olla varautunut tekeen ne jutut sun puolesta, jos et ite tee. Ja lahjoo sua jollain herkuilla ja pusuilla.
Tai en mä tiijä. Ite en kyllä ehkä sietäis semmosta tyyppiä ympärilläni. Tolle yhelle söpölle blondille oon omasta puolestani välillä näytellyt vaimon roolia viimeisimmän kuuden vuoden aikana, mutta oon kyllä aika huono siinä. Helposti musta alkaa tuntua, että jos ei huvita tehdä jotain niin ehkä sitä ei sitten kannata tehdä. Elämä on lyhyt. Mulla on eräs sellainen mua muutamaa vuotta nuorempi ystävätär, jonka parisuhde mun mielestä välillä muistuttaa paljon sitä, millainen mun oma parisuhteeni oli muutama vuosi sitten. (Olipa vaikea lause.) Ja sille oon sanonu, että antais dead linesta ja muista velvollisuuksista nalkuttamisen olla. Ja heti neuvottuani niin mietin, että neuvoin varmaan väärin, ja niiden elämä menee ihan vikaan ja se on tietysti mun syy.
Olisit vaan tullut tänään käymään, kun et kerran saanut kirjoitettuakaan. Tuu joku toinen päivä. Mä en koe itseeni kamalan yksinäiseksi koko ajan enää nykyisin, mutta silti olis kivempaa olla vaikka kaikki ajat jonkun muun seurassa ennemmin kuin yksin. Vähän pelottaa se Helsinki sen takia. Mulla ei okein oo siellä ketään. Eikä edes televisiota. Täällä on sentään televisio. Uutishuone on niin hyvä. En tiijä, miten kehtaisin sanoakaan Pentille, kuinka paljon tykkään siitä sarjasta.
Mä voisin sanoa, että se sun lopputyöidea kuulostaa hyvältä, mutta en sano vielä, ettei tuu paineita. Mä oon varma, että sä keksit tarvittaessa paljon muitakin hyviä ideoita.
Mä just tein sen. Kirjoitin monta yksityistä asiaa julkiseen kontekstiin, vaikka ne on oikeestaan tarkoitettu vain sulle. Hyi minua. Tuleekohan musta nyt joku löpertelijä?
vai vaimon. saattaa olla. joskus kyllä lämmöllä ajattelen aikoja, joina muo muistutettiin asioiden tekemisestä ennen viimeistä iltaa ja sitten ne tehtiin mun kanssa viimeisenä iltana. voi sitä kutsua nalkutukseksikin tietty ja varmaan oon niin tehnytkin. parasta olis, jos joku auttais muo löytämään sanoja, muotoilemaan juttuja ja sellasta niin. oon kirjoittanut niin vähän mitään asiallista viimeisen kolmen vuoden aikana, että se on muuttunut vaikeaksi.
en mä sitten uskaltanut enää tulla, kun lähdin koululta vasta, kun åke heitti ulos. olin kyllä miettiny, et tulisin sun sohvalle nukkumaan, kun kotiin on nin pitkä matka ja siitä sohvalta pääsisi koulullekin ehkä vähemmällä jumittamisella. mut nin. ajattelin, että sä ehkä nukut ja menin sitten saarankaa hannikaiseen kaljalle ja viljamin liian pienelle sohvalle nukkumaan, kun sen sopivalla sohvalla nukku joku poika, jolla oli pääkallokuvia kaulahuivissa. saara on aika kiva.
susta taitaa olla tullut löpertelijä. hauskaa.
Lähetä kommentti