mitähän sitä
esm tänään ja yleensäkin
en edelleenkään muista nukkua

tänään iloitsin, vaikka kaikista tällaisista asioista ei tietenkään saisi iloita. no, iloitsin silti. eikä haittaa, vaikka se on epäkorrektia. sen verran haittaa, etten mene yksityiskohtiin.

meillä ei enää asu ainoastaan minä ja ne, joita tuon sinne öisin nukkumaan tai valvomaan. kun tulen kotiin, siellä on ehkä valot päällä, joku tai jotkut voi huutaa keittiöstä tai olohuoneesta ”moi” ja sanoa, että hellalla on ruokaa ja eteisessä uusi sisustuselementti. kun olen kotona, joku saattaa tulla ovesta ja moikata. voin keittää kokonaisen pannullisen sitä hyvää rooibosteetä ja juoda sitä seurassa. kun tuon paprikoita ja tomaatteja ja mitä nyt olenkaan kotimatkalta löytänyt, joku saattaa oikeasti muistaa syödä ne tai laittaa niistä ruokaa. pesin jääkaapin sen kunniaksi, että meillä nykyään eletään, asunto sata on muuttumassa kodiksi. eteisessä on taas toimiva kattolamppu. poika näyttää mulle esm uusia vegaanisia kenkiään ja askartelemiaan julisteita, ne on hienoja. se kuuntelee mun juttuja, voittaa mut lautapeleissä, sanoo hyvää yötä ja kysyy aamulla olohuoneen lattialta, paljonko kello on.

tänään on älä osta mitään -päivä. kivaa. onhan näitä ollu tässä viime aikoina muutenkin monesti. ajattelin kyllä ostaa itselleni kahvin, että tästä tulisi jotain, mutta se olikin jo kiinni se paikka, josta kahvia olisi saanut. muusan täti oli jättäny sämpylät veneluokan pöydälle, keitin teetä jonkun muun teepusseista ja iloitsin, kun sen levän välissä oli tomaattiakin.

illalla menen katsomaan jotain elokuvaa ja niitä kissoja ja sitä tyttöä, jonka luona ne kissat asuu. mitähän sitä katsoisi?