istun pc-luokassa ja ärsyynnyn ihan kohtuuttomasti, kun joku tyyppi tossa syö porkkanaa. taidan olla kohtuuton. keskityn olemaan mulkoilematta sitä. se on täällä aika usein istumassa samaan aikaan ja hymyilee, jos tulee jossain muualla vastaan. luulen, et se tekee jotain hyödyllistä täällä ollessaan, toisin ku mä. ei porkkanan rouskuttamisesta oikeesti voi ärsyyntyä näin paljoa. no onneks se porkkana loppuu, toivottavasti niitä ei ole lisää.

piia juoksee käytävällä ja kiljuu riemusta. politiikka herättää tunteita. lähteenmäki on meidän.

laskin opintopisteitä ja tukikuukausia. keksin logiikan, jonka mukaan kaikki järjestyy. tai siis noi kuukaudet järjestyy, ei pisteet. täytyypä testata käytännössä, mutta vielä ei ole kiire.

ei taida olla enempää porkkanoita. voi.

tänään ei ole ollut kiire minnekään. yritin lukea, mutten jaksa keskittyä ymmärtämään. liian teoreettista. kotona olis kevyttä sarjakuvaa, lähden ehkä sinne tässä. voisi siivota ja tiskata, kun uusi avomies palaa merten takaa huomenna. vois kerrankin siivota ja tiskata ilman negailua. tuntuukohan viel kotona näin hassulta. eikä tarvii edes paljoa, mut vähän vois ja sitten kuunnella jarrea olohuoneen matolla maatessa vitamiinia syödessä. persimonit on kaupoissa.

kun saa persimonista ja muualta C- ja E-vitamiinia, parantuu haavat nopeesti. en haavoitu tänään.