2008/10/30

mikä päivä tänään on, sitä oon miettiny viime aikoina monesti eri päivinä. varsinkin aamuisin ja öisin.

eipä hän päässyt tänään kouluun, kun valvoi aamuseiskaan ja kouluun olisi pitänyt herätä jo reilua tuntia myöhemmin. sairasta, pitäis lääkäriin. ei saa aikaiseksi sitä, ei muutakaan. angst, angst, siihen on oikeus ja kohtuus aina. väsyttää, ei saa aikaiseksi esm mennä nukkumaan ja siksi kai väsyttää, kun ei nuku. ja miks aina niin aikaiseksi pitäis mennä joka paikkaan?

--------------------------------

katsoin elokuvan der baader meinhof komplex. ihanan intomielistä, idealistista ja naiviakin vastarintaa, hyvän puolesta pahaa vastaa. niin sen joskus on mentävä. innostuiskohan sitä nyt sitten itsekin kaatamaan järjestelmää vai uskoisiko, että mikään vastustaja voi olla liian vahva, vahvempi kuin itse? onko itsetunnolla rajoja, jos johonkin hurahtaa? kaatua saappaat jalassa, mitä mieltä siinäkin sitten olis?

eihän tuo elokuvana toki mikään kovin kummoinen ollut. muutamia kauniita kuvia, tunnelmia, 60- ja 70-luvun charmia, dokumentaristinen ote. ja: kaunista, mielivaltaista väkivaltaah, aah. alku toimii dramaturgisesti kylläjoo, mutta lopussa vain juostaan läpi juonen tapahtumia. moni varmaan pitkästyy, kun toimintaleffamusiikki soi ja pum pum. osana historiankirjoitusta, ei siis pelkkänä esityksenä, tämä elokuva on mielenkiintoisempi kuin tarinana sinänsä. mitähän se tekee saksalaisten kansallisille itseymmärryksille? ehkei paljoa. kuvittaa asioita. mielikuvittaa.

suomen kuvalehden sivuilla joku älykkö kirjoitta:
Elokuva selvitti minulle ensi kertaa, miten pahankuristen eliittikakaroiden
maailmanparannusprojekti karkasi käsistä ja muuttui osaksi maailmanlaajuista
kolmatta maailmansotaa joka jatkuu yhä.


no mikäs sen parempaa. mielenkiintoinen maailmanpoliittinen analyysi. terroristia tulee ymmärtää. tuli tuosta mieleen suomalaisen vapaan tiedonvälityksen helmen turun sanomain arvio viime kevään jokikadun valtaajista:
Mutta miten suhtautua hyväosaisiin talonvaltaajiin, jotka ottavat haltuunsa
muiden omaisuutta silkasta ”yhteisöllisyyden kaipuusta”.
Ohuempaa perustelua kansalaistottelemattomuudelle tuskin voisi keksiä.

hah. hyviä yhteisöllisiä muistoja. tuossa elokuvassa ne terroristit räjäyttivät pommin lehtitalossa ja katuivat sitä myöhemmin. vai katuivatko sittenkään, en ole varma. kaikki kysyy aina mikä on median rooli todellisuuden rakentamisessa ja yhteiskunnan muokkaamisessa. en jaksa nyt miettiä sitä.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Median rooli todellisuuden rakentamisessa ja yhteiskunnan muokkaamisessa on ehkä se, että todellisuuden rakentamisella ja yhteiskunnan muokkaamisella tuppaa väkisin olemaan joku rooli mediassa. joskus. kun ei oo seksikkäämpääkään.