miksen mä
tänä yönäkään
vois
esim
mennä nukkumaan

tai vaikka lukea
ees jotain

tai piirtää
tai pestä jääkaapin

no niin niin niin niin, meen tonne parvekkeelle, istun sinne lattialle, sytytän kynttilän, laitan viiniä lasiin ja poltan niin paljon sikareita, että keuhkot alkaa sattua.

kesäleskenä

vois vaihtaa noiden viherkasvien mullat ja ostaa tv-lehden.

pöydälle oli ilmestynyt nuukahtaneita valkovuokkoja tomaattimurskasäilyketölkkiin. hämmentäväähän tuo oli. päättelin, että tää liittyy jotenkin frankiin, joka on joskus vähän kummallien poika, mutta niin. ei valkovuokot silti oikein sovi sen profiiliin. jääkaapin oveen ilmestyneestä lapusta päättelin, että niiden kevätkukkien taustalla ovat olleet torre ja anna, vaikka se lappu koskikin vaan pullaa.

iltapäivällä, kun nautin aamukahviani parvekkeella, marssi alhaalla kadulla lauma pikkupartiolaisia. frank säntäsi parvekkeelle hiukset pystyssä ja erotin sen puheesta sanat "mitä vittua?". sanoin, että näyttäis olevan partiomarssille menossa nuo. frank huokasi, käänty takas sisälle ja sano luulleensa vallankumouksen tulleen. frank ilahduttaa muo. ja parveke kanssa.

----------------------------
peräkkäisinä päivinä vappumarssi, hamppumarssi ja partiomarssi. koko lailla paljon ne ihmiset tuntuu marssivan.

--------------------------------
merivesi on 11-asteista. pian vois mennä uimaan. jos tahtois.

----------------------------------
käytiin pohjolassa käyskentelemässä. tuolle se oli ehkä jonkinlainen nostalgiaretki. nostalgiahymyjä on hauska seurata. kavuttiin kalliolle kukkulallekin käymään läpi tuntemuksia ja mä vain katselemaan kaupunkia. ihastuin taas moniin taloihin ja sellaisiin. ja oi tuo ratapiha-alue.

------
todella upeeta ei enää huvita muo, mikshän mä sitä edes jaksan katsella? sen sijaan viikonlopun leffaputkessa oli lindsay lohan. freaky fridayta katsellessa hihittelee holtittomasti, vaikka sen on nähnyt uudestaan ja uudestaan. en tajua miks ihmiset sitä dissailee.

------------------
tänään joku pummilla matkustamisesta kiinnostunut tyyppi kysy olisko meillä myydä vähän kannabista ja myöhemmin toinen, joka meinas varastaa tyhjän tuopin, kysy olisko jollain "jotain lääkkeitä, rauhoittavia tai jotain". verrattain koomista, kun mähän tunnetusti juon kaljaakin niin kamalan hitaasti. tekis mieli kertoa vaikka koko maailmalle, ettei mulla ole mitään tollasia ja kysyä siltä maailmalta, miks kukaan niin edes olettais.

-------------
mies tuijotti tiiviisti telkkarista kummelia ilman ääniä, kun kaikki kajarit soitti musiikkia, joka sai tahtomaan jukeboksin kimppuun. radio suomipop. kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee.

-------------
jonnen blogissa tapahtuu kummia.

kohtauksia aakkosjärjestyksessä

A) arkangelissa sataa lunta.

B) tyttö tuli teelle. ei löytyny kunnollista palloa, rypisteltiin karkkipaperista, muttei sekään tullut kunnolliseksi. ei tullu maaleja vaan turhaannus. sen nenästä alkoi purskahdella verta. niin kuulemma käy, jos on flunssa. näytti hienolta kylppärin seinillä ja kaapin ovessa ja lattialla, mutta se vaati saada pyyhkiä ne roiskeet pois. kaikkea se ei huomannut ja ihailin niitä siinä jälkikäteen sitten. pari vuotta sitten oli yhtä komeasti punaviinit pitkin vessan seiniä, kultaiset muistot.

C) alakerran mies oli viime viikolla vähän hermostunut. se oli seuraavana aamuna menossa katkaisuun eikä suvainnut meidän tömistelyä. luulen, että se oli yhtä kaikki kuvitellut koko tömistelyn. onneks oltiin jo menty nukkumaan, kun se lähti kapuamaan meille keskustelemaan asiasta.

D) sain nallekarhun sydämestä ristiriitaista informaatiota. luulen, että joku asianosainen valehteli, mutta mitäpä se mulle olisi kuulunutkaan.

E) pääsin katselemaan kiskoja junan ikkunasta. pitäis hommaa reililippu ja mennä näkemään eurooppa taas tässä kohtapian.

F) pidän talonmies pulkkisesta. tänään se seisoi tikkailla vesiletkun kanssa siinä tatuointiliikkeen kohdalla ja pesi kai ränniä. ne vedet roisku vähän munkin päälleni, muttei se mitään, koska se oli talonmies pulkkinen, josta pidän. jos se olis ollu entisen taloyhtiön huoltomies, olisin harkinnut niiden tikkaiden potkaisemista kumoon. en olis niin tietenkään tehnyt.

en saa oikein kiinni mistään, harvoin edes kronologiasta. ei ole tehnyt mieli kirjoittaa ylös päiviä eikä mitään juurikaan. piirsin sarjakuvan, joka ei oikeastaan ole sarjakuva. siinä on vaan yksi ruutu, ei mitään sarjaa kuvia. enkä edes jaksa panostaa tekstiviesteihin silloin, kun päätän niitä lähettää.

paitsi niin. yks yö kirjoitin tosiasioihin perustuvan tarinan ritarista.
ritari on ratsastanu kamelilla. ruotsissa.
ritari on kauheen kiva.
sen nenä vuotaa pian, jollei se niistä.
se ei oo käyttänyt kaulahuivia, joten nyt se on tulossa kipeäksi. ehkä.
se ei tottele muo yhtään niin paljon ku mä sitä. mä tottelen aina.
se aina sotkee mun hiukset, muttei se haittaa.
se väittää, että sen pitäis sotkea niitä vielä enemmän.
en tiedä siitä. ehkä sen pitäis, jos se haluaa.
se ritari ei ole varma tahtooko se mun vaimokseni. ei sekään kyllä haittaa, niinku melkein mikään siinä ritarissa ei ikinä haittaa. paitsi joskus.
tänään on torstai.
tämä oli tarina päähenkilöstä, joka on ritari. ei tarinassa tarvitse olla juonta ja ritari voi ihan hyvin olla päähenkilö.

-----------------------
poika kerto mulle, että sillä oli ollu sukupuolitauti. vastasin, et joo mä kuulin ja se jäi tuijottamaan suu auki siihen vaikka kuinka pitkäks hetkeks ja kysy hölmistyneenä, et miten mä muka sen olin kuullu. ei se kai sitten ollutkaan kovin julkista tietoa, mä mietin. ekaks se epäili sitä lähinnä istuvaa poikaa juoruilusta, mutta mä sanoin, ettei se ees tienny koko tippurista mitään vaan oli ihan vilpittömän yllättyny, kun olin kertonu sille aiemmin sinä päivänä. mulla on pettämätön taito valita sanani hyvin. mutta niin. en kai mä olis voinu siinä näytellä ensinnäkään, etten tienny, jos kerran tiesin ja toisekseen etten ollu kertonu eteenpäin, jos kerran olin. olisin tietenkin voinu pyytää anteeks, mutten ollu pahoillani niin en sitten ees voinu. en sitten saanu kuulla keltä se oli sen taudin saanu. esitti jotain herrasmiestä siinä.

--------------------
hieman ärsyttävää, jos on nukkunut huonosti ja joku alkaa aamulla huomautella siitä, että oon ollu yli vartin suihkussa.

-------------
autossa soi brother firetribe ja pidin siitä ja myös muusta, myöhemmin illalla pidin friendly indiansista ja mietin, et millonhan tv-resistoria vois nähdä jossain.

------------------
päätettiin laskea bussilippujen hintoja arvokorteissa. jotku hymyili kyllä kilpaa auringon kanssa, mut joopajoopajoo. ei sitä kai jaksa ottaa positiivisiakaan tällaisia asioita niin kovin tunteella (ainakaan näin yöaikaan ottaen huomioon kohtuuttomat yötaksat). vaikka onhan tää nyt kertakaikkisen parasta koskaanikinä, parempaa ku se, jos pääsee nussii pilkkui, mikä sekin on kyl jotakin. uuh aah, turun joukkoliikenne nousee. enemmän mun mieltäni kyllä kiihottaa nää kaikki epäolennaiset arvokysymykset.

-------------------
äiti sanoi: "herran jumala sua" ja mä vastasin, et on kylmä, pitää mennä, moikka. asiaan ei ehkä sen koommin palattu.

------------------------------------
oli yhdet juhlat. ihan kivat juhlat. yhden tähden jalluakin sen tähden, että. ja sakset niks naks.

-------------------
oon alkanu aivastella, kevättä ehkä, ja aamulla niistin aika paljon verta. vois maata hetken kahden verta valuen ja sä voisit hyräillä siinä jotain mun korvaani. ni.

huomenna on tuomiopäivä. usko oikeusjärjestelmään ja muihinkin pakkojärjestelmiin on ollut koetuksella. turku on ikävä ja epäreilu kaupunki, jossa on valehtelevia ja epäreiluja poliiseja ja kunnallispoliitikkoja. ihan epistä kaikki. vois vetäytyä johonkin pienyhteisöön käsittelemään näitä tuntemuksia.

oli kaksi hyvää juttua. muukalainen ja le dernier chaperon rouge.

ja ihmiset on edelleen lähes järjestelmällisesti olleet poikkeuksellisen mukavia.

on ollu vähän viheliäistä.

liikkumavara on hyvä.

ihmiset on viimepäivinä olleet poikkeuksellisen kivoja muo kohtaan.

vaikka monilla niistä onkin usein ollut joku pakonomainen tarve tehdä kummallisia oletuksia mun seurustelemisestani.

makasin eilen sairaalasängyllä katselemassa rumia verhoja ja sälekaihtimien välistä rumaa maisemaa. ne on sanonu, etten saa enää maata siinä sängyssä.

jonnen blogi on kivoin blogi, jonka tällä hetkellä tiedän.

ensi viikolla on lettukestit. ja varmaan muutakin.

mun vieressä istuu joku tyttö. se on printannut tohon kasan paperia. päällimmäisessä lukee ”apurahahakemus”. välillä se lukee jotain ja sen huulet liikkuu, vaikkei se puhu ääneen. se on nyt kahdesti tuo tyttö kysynyt multa apua koulun uuden sähköpostiohjelman käytössä. hauskaa. en ole itse vielä lähettänyt sen kautta viestejä.

mulla on deadline, johon en pysty, koska aina kun on deadline alan saada ideoita ja kiinnostun kamalasti tekemään kaikkea muuta ja lukemaan vaikka mitä mielenkiintoista. verhojen ripustaminen ja blogiin kirjoittaminen ja vesiväreillä maalaaminen ja syöksylaskun katsominen televisiosta ja kaikki sellainen muuttuu asioiksi, jotka on pakko tehdä ja pakko tehdä heti eikä huomenna.

kiitos tämän dedlainin sain idean taiteelliseen lopputyöhöni. se on ehkä ihan hyvä idea, vaikka nyt onkin ehkä liian aikaista sanoa mitään. yleensä hyvät ideat eivät enää ole niin hyviä seuraavana päivänä. päätin tehdä dokumentin timosta. soitin sille melkein heti, kun olin vähän kirjoitellut asioita ylös. se oli puhelimessa vähän nihkeä. se vaikutti siltä, ettei halua tulla mukaan. pahastuin sille, vaikka se sano vaan, että sen pitää miettiä, koska se oo varma haluaako, ja että puhutaan myöhemmin. olisin tietenkin toivonut, että se innostuu ja sanoo vaikka vau. se on mun isäni ja sen kuuluu olla mulle kiltti ja kiinnostunut mun asioistani ja auttaa muo sellaisissa jutuissa, jotka on mulle tärkeitä ja joihin tarvitsen apua eli esimerkiksi tässä dokumentissa ja siinä, että koskaan valmistuisin tästä paskasta koulusta ja menisin tekemään jotain sellaista palkkatyötä, jota se niin kovasti pitää arvossa. ei ehkä kuitenkaan ole viisasta esittää tätä asiaa sille noin.

löysin täältä koulun koneelta vanhoja mietelmiä yhdestä toisesta projektista, jonka olen jättänyt tekemättä ja siihen oli kyllä kirjoitettu jo tämä sama idea. olin unohtanut. asioita on vaikea pitää mielessä. unohdin tänään syödä vitamiininikin. tai sitten olen unohtanut syöneeni ne.

löysin aamulla kaapistani tällaiset farkut, joiden lahkeet on lyhennetty nitomalla. jopas on mukavat. pukeudun näihin ehkä toistekin. olisi aika siivota vaatekaappi, siellähän voi olla vaikka mitä. jospa teen sen tänään jo hetikohta.

eräs sanoi aina kuvitelleensa minut vasenkätiseksi ja oli korostetun yllättynyt huomatessaan, että kirjoitan oikealla. väitin pystyväni molempiin.

istuin mielenkiintoisella tunnilla ja mietin vihkooni, että "mikä, mikä, mikä estää muo keskittymästä?" sitten kirjoittelin havaintoja lähimpänä istuneen ihmisen ihosta ja eleistä ja sen puheessa toistuvista fraaseista ja ajattelin, että onpa söpöä, kun sen etusormi käy yhtenään sen huulilla.

vanhassa blogissani on mielenkiintoisia tekstejä. olen taantunut niistä ajoista. ei kannattane taistella vastaan.

eilenkin oli yöllä ihana ihana lumisade. hullua, että päivisin on niin rumaa, mut öisin kaunista. ei kovin motivoivaa, jos tavoite on saavuttaa norminmukainen vuorokausirytmi, joka siis palkkatyön ohella on kuulemma avain ystäviin, menestykseen ja vaikutusvaltaan.

löysin tänään hyllystä venäläistä poppia, mutta se soitin ei soittanu levyn neljää ensimmäistä raitaa. oonkin sitten mietiskelly niiden huulten ja sormen lisäksi tällasia sisältöjä: Для тебя

"emma on tääl", se sanoo puhelimeen, "se o vallannu mun tuolin."

mietiskelen tässä. muutenkin tänään oon miettinyt vuorovaikutustaitoja. tuntu, että sydän pysähtyy, kun tajusin, että yksi ihminen onkin oikea. kiistämätöntä.

luen bussiaikataulua, mutta taidan kävellä, kun tuolla ulkona kerrankin on lunta eikä edes ole kovin kylmä.

en mä tiedä mistään mitään tänään. välillä luulen tajuavani jotain, toisinaan kaikenkin, mutta sitten hukkaan sen tajunnan. parasta tänään: hyviä komppiksia, mielenkiintoisia varjoja paratiisissa ja "who could bear to feel himself forgotten?".

i love my police officer

se oli viime vuonna, kun sain uudenlaisia kokemuksia. lienenköhän jo toipunut?

lyhyt tarina pakkovallasta tai yhden toisen sanoin kafkalaista olemista turussa:

nukun sängyssäni. ovikello soi. katson kelloa, se on vähän yli kymmenen. ovikello vaan soi, mutten nouse avaamaan, en odota ketään, lopettaisi jo sen ovikellon soittamisen. huomaan saaneeni tekstiviestin. kuulen, kun avain kääntyy ovessa ja ovi aukeaa. ärsyynnyn. riippumatta siitä kumpi kämppis se on, on asiatonta soitella aamulla ovikelloa, jos kerran on avain.

eteisestä kuuluu: ”turun poliisista, hyvää huomenta!”

yllätyn hieman. puen housut ja samalla, kun napitan niitä turun poliisi avaa huoneen oven ja on kovin kiinnostunut siitä kuka olen, keitä meillä asuu ja tiedänkö mitä turkisliikkeistä ja iskuista. jollen kerran tiedä muuta kuin nimeni ja keitä meillä asuu, olen pidätetty, kertoo turun poliisi. se sanoo myös tekevänsä nyt kotietsinnän. turun poliisi on kolme miestä olohuoneessani ja yksi makuuhuoneessani. turun poliisi ottaa puhelimen kädestäni. kysyn saanko lukea sen tekstiviestin ja soittaa. turun poliisi vastaa, etten enää soittele mihinkään, koska olen pidätetty ja nyt lähdetään. kysyn, josko turun poliisi voisi poistua huoneestani, että saisin pukea rauhassa. olohuoneessa oleva osa turun poliisia sanoo ”se ei käy. laita vaan sukat jalkaan ja paita päälle.” laitan sukat jalkaan ja paidan päälle samalla kun turun poliisi valokuvaa huonettani.

pääsen autolla poliisilaitokselle. turun poliisi on herrasmies. se avaa mulle auton oven lähtiessä ja saapuessa.

turun poliisi ottaa laukkuni ja kaulahuivini ja henkselini ja vyöni ja kaiken, mitä mulla on taskuissani. takkini saan pitää, jahka turun poliisi on irrottanut siitä heijastimen. saan laittaa tyhjennettyihin taskuihini kaiken käteisen, minkä turun poliisi kukkarostani löytää. sitä ei ole paljoa, mutta housut eivät oikein tahdo pysyä ylhäällä, kun ei ole vyötä eikä henkseleitä, mutta tasku täynnä kolikoita. pidän niistä housusta kiinni toisella kädellä.

turun poliisi saattaa minut selliin neljätoista ja käskee jättää kengät oven vieressä olevaan postilaatikkoon. olen kuuliainen ja jätän kengät postilaatikkoon.

se selli 14 on haiseva paikka. päätän jatkaa turun poliisin keskeyttämää nukkumista. nukun ja valvon ja nukun ja valvon ja herään ääniin, toisinaan luulen herääväni kotona ja luen seinillä olevia tekstejä. välillä juon vettä. päätä särkee, se varmaan kaipaisi kofeiinia ja nikotiinia se pää. en tiedä, mitä kello on. painan sitä nappia, jota saa painaa, jos kaipaa jotain. en saa kynää enkä paperia, vaikka kysyn monesti. se on kuulemma turvallisuusuhka. luukusta katsova poliisi ei tiedä ajasta mitään, ei siitä paljonko kello on (vaikka siinä käytävällä, jolla se seisoo on seinäkello) eikä siitä kauanko joudun olemaan sellissä neljätoista. kolmen päivän päästä on vangitsemisoikeudenkäynti, jollen sitä ennen ole päässyt pois, se sanoo. voi paska, ajattelen. en saa soittaa, etten pääse sovittuun tapaamiseen. alkaa tulla pimeä, kello on siis jotain viisi. laitan ne kolikot takin taskuun, jotta housut pysyisivät ylhäällä. vaikka ei sillä niin väliä ole. nukun ja valvon ja luen niitä kirjoituksia seiniltä ja nukun ja valvon ja mietin kauankohan olen nukkunut ja valvonut. sellin pituus on 9 kertaa 15 jalkaterän pituutta. siellä haisee ja loisteputket on liian kirkkaat. jos niitä erehtyy katsomaan jää sellainen jälkikuva vai mikä se nyt onkaan. yritän olla katsomatta niitä loisteputkia. joku sammuttaa ne valot sitten joskus. pimeässä joku miesääni huutaa jonkin naisen nimeä. en tiedä miten pitkään.

turun poliisi on kohtelias. se koputtaa aina ennen kuin se avaa sen sellin oven tai ovessa olevan luukun.

aamulla turun poliisi osoittaa kiinnostusta minuun. se kättelee ja kertoo nimensä, jonka unohdan ja vie minut käytäviä ja portaita pitkin jonnekin ja kertoo minun olevan syytetty ja alkaa kysellä. en tiedä niistä asioista, joita se kysyy. tiedän olleeni yksin kotona aikana, joka sitä kiinnostaa. se ei taida uskoa. se kirjoittaa niitä asioita, joita sanon ja tekee tekstissä kielioppivirheitä, mutta allekirjoitan sen tekstin silti. taidan olla vähän tyhmä, koska siinä paperissa on ruksittu, että mulle muka on ennen kuulustelua kerrottu, että minulla on oikeus kuulustelutodistajaan jne. minusta on outoa, ettei turun poliisi osaa lukea kelloa eikä kirjoittaa. kysyn taas kynää ja paperia. tämä poliisi ei kuulemma päätä siitä. se vie minut takaisin selliin, laitan kengät taas sinne postilaatikkoon ja päätän nukkua päiväunet, vaikka kello on vasta yhdeksän aamulla.

en ehdi nukkua, kun toinen turun poliisi tulee, se on se sama, joka valokuvasi huonettani. sen kanssa kävelen eri suuntaan kuin sen aiemman. se kertoo ottaneensa kotoani tietokoneeni ja 32 minidv-nauhaa ja kehittämättömiä filmejä. se ottaa minusta monta valokuvaa ja kyselee asioita, jotka se näkisi ajokortistani, joka sillä on edessään. ne mittaavat pituuteni ja painoni ja miettivät pitkään minkä väriset silmät mulla on. se sanoo, että ”en tiedä” ja ”en muista” ovat huonoja vastauksia, jos tahdon päästä pois ja että tuhopoltto ei ole naurun asia. olen samaa mieltä tuosta tuhopoltosta. kysyn tältäkin poliisilta kynää ja paperia ja se antaa mulle sitten kynän, muistikirjani, hammasharjani ja nikotiini ennen kuin vie mut takaisin selliin 14. kysyn miksi siellä haisee ja se sanoo, että niin se vaan aina on. pian se taas koputtaa sitä ovea ja tahtoo tietää puhelimeni pin-koodin. annan sen sille ja se kirjoittaa mulle oman puhelinnumeronsa ja pyytää soittamaan, sitten kun olen päässyt vapaaksi. ajattelen, että se on söpö se konstaapeli ja mietin johtuuko se siitä, etten ole tottunut, että ihmiset antavat numeroitaan vai siitä, etten ole saanut olla ihmisten kanssa tekemisissä niin pitkään aikaan. sillä konstaapelilla on nuuskaa huulessa.

turun poliisi kuulustelee minua toistamiseen. se ei ole mielissään, kun totean, että konstaapeli, joka väittää nähneensä minut pahanteossa taitaa olla asian suhteen erehtyväinen. tekee mieli sanoa, että konstaapeli valehtelee, mutta enhän tiedä valehteleeko se vai onko se oikeasti vaan erehtynyt.

pääsen sitten lopulta iltapäivällä pois, mutta puhelimeni, videonauhani ja filmini saan parin päivän päästä takaisin. tietokonettani saan odotella kuusi viikkoa. äitini on ollut huolissaan ja meinannut soittaa turun poliisille, että olen kadonnut. äiti on poliisille vähän vihainen, kun sen mielestä poliisin olisi pitänyt ilmoittaa sille tai edes vastata puhelimeeni, kun se kerran on niin monesti yrittänyt soittaa.