2008/12/17

frank muutta meille, jos atso niin suo. oon huomannu, että se frank tekee asioita mun puolestani loppuun asti, tiskaa kaikki mun tiskini, syö kaikki mun ruokani, juo kaikki mun viinani jne.

on kaksi uutta mattoa ja äiti ripusti yhden pöytäliinan verhoksi.

teean kanssa katseltiin televisiota ja istuteltiin papuviljelmiä. se oli mukavampaa kuin yö vessan lattialla.

2008/12/08

no niin. kirjaston kirjat ovat kovin erääntyneet ja uusittu jo sallitut monta kertaa. pitää huomenna sitten mennä ja viedä ne poies. ehkä luen ne toiste. tänään olisi ollut visailu. parhaillaan se olisi. yleensä siellä on kivaa, ehkä tänäänkin niillä, jotka siellä kilpailevat. pian alkaa elokuva, jonka olin ajatellut mennä katsomaan. hmm. ehkä menen tai ehken mene. voi sen joskus sitten vuokratakin ja mennä kokemaan yhteisöllisyyttä jonnekin, missä on dvd-soitin tai jokin muu katseluväline.

en ole moneen päivään saanut aikaiseksi mitään. makaan lähinnä sängyssä, joko yksin tai kirjan tai jonkun ihmisen tai puhelimen tai vesilasin kanssa. voin käydä läpi kaikenlaisia vanhoja tuntemuksia, heittää jotkut pois, säilyttää toiset.* välillä makaan olohuoneen lattialla ja villen tavarat (mm nämä housut) on rinkinä ympärilläni. ei se koti olekaan enää sellainen, miksi sitä aiemmin kehuin. siitä saattaa tulla sellainen kyllä, jahka asiat järjestyy tästä epäjärjestyneisyydestä johonkin. en ole oikein jaksanut vastailla puhelimeen tai tekstiviesteihin. mutta ei kai sitä tarvitse vastata, jollei huvita. tänään tunnelmallinen vesisade rummutti ikkunaani. kuuntelin sitä ja laitoin puhelimen äänettömälle.

lauantaina oli kivaa. oli itsenäisyyspäivän tapahtuma ja tapasin ihmisiä ja hymyilin hallitsemattomasti. sain kritiikkiä käytöksestäni. se saattoi olla aiheellista. välillä liittovaltion jussi tuo mieleen ismo alangon, kun se laulaa mun olohuoneeni kaiuttimista.

en nyt tiedä kannattaako tätä kirjoittamista jatkaa. lähetin hetki sitten sähköpostin, jonka otsikossa oli kirjoitusvirhe. nolohkoa. tekemällä yhtä toista juttua voisi edesauttaa matkasuunnitelmia. eesti, eesti, eesti.

2008/11/28

mitähän sitä
esm tänään ja yleensäkin
en edelleenkään muista nukkua

tänään iloitsin, vaikka kaikista tällaisista asioista ei tietenkään saisi iloita. no, iloitsin silti. eikä haittaa, vaikka se on epäkorrektia. sen verran haittaa, etten mene yksityiskohtiin.

meillä ei enää asu ainoastaan minä ja ne, joita tuon sinne öisin nukkumaan tai valvomaan. kun tulen kotiin, siellä on ehkä valot päällä, joku tai jotkut voi huutaa keittiöstä tai olohuoneesta ”moi” ja sanoa, että hellalla on ruokaa ja eteisessä uusi sisustuselementti. kun olen kotona, joku saattaa tulla ovesta ja moikata. voin keittää kokonaisen pannullisen sitä hyvää rooibosteetä ja juoda sitä seurassa. kun tuon paprikoita ja tomaatteja ja mitä nyt olenkaan kotimatkalta löytänyt, joku saattaa oikeasti muistaa syödä ne tai laittaa niistä ruokaa. pesin jääkaapin sen kunniaksi, että meillä nykyään eletään, asunto sata on muuttumassa kodiksi. eteisessä on taas toimiva kattolamppu. poika näyttää mulle esm uusia vegaanisia kenkiään ja askartelemiaan julisteita, ne on hienoja. se kuuntelee mun juttuja, voittaa mut lautapeleissä, sanoo hyvää yötä ja kysyy aamulla olohuoneen lattialta, paljonko kello on.

tänään on älä osta mitään -päivä. kivaa. onhan näitä ollu tässä viime aikoina muutenkin monesti. ajattelin kyllä ostaa itselleni kahvin, että tästä tulisi jotain, mutta se olikin jo kiinni se paikka, josta kahvia olisi saanut. muusan täti oli jättäny sämpylät veneluokan pöydälle, keitin teetä jonkun muun teepusseista ja iloitsin, kun sen levän välissä oli tomaattiakin.

illalla menen katsomaan jotain elokuvaa ja niitä kissoja ja sitä tyttöä, jonka luona ne kissat asuu. mitähän sitä katsoisi?

2008/11/14

facebook ei toimi. se lopetti toimimisensa juuri, kun olin ollut aikeissa alkaa pelata siellä sellaista peliä, jossa ammutaan erivärisiä marmorikuulia. ensin vähän harmitti, kun olisin ollut tuollaisen jonkin tyhjänpäiväisen aktiviteetin tarpeessa. aloin sitten lukea anittan blogia, jossa se jakaa kulttuurikokemuksiaan. se ei ole tyhjänpäiväinen kai, itse asiassa kokemukseni mukaan paljon vähemmän kuin monet muut blogit. anitta on kirjoittanut sinne paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin miettinyt, mutten todellakaan ole kirjoittanut ylös, koska enhän ole kirjallisesti suuntautunut. toki ne ajatukset ovat saattaneet usein olla tyhjänpäiväisiä.

anitta jakaa ajatuksiani esimerkiksi:

turtles can fly -elokuvasta

teemu mäestä

vinokinosta, josta oon kyl vähän muutakin mieltä.

----------------------------------

tarvitsisin uuden muistikirjan ja vieterin. muistikirja alkaa olla täynnä ja vanha vieteri katkesi. pidän siitä kyllä ehkä katkenneenakin, en tiedä vielä. tarvitsisin myös vitamiineja ja suihkun ja valokuvakameran ja läheisyyttä ja unta ja enemmän aikaa. muistikirjan ja vieterin yritän ehkä hommata vielä tänään, muut tarpeet eivät liene yhtä akuutteja. paitsi se suihku, sinne menen tässä kohtapian.

2008/11/10

istun pc-luokassa ja ärsyynnyn ihan kohtuuttomasti, kun joku tyyppi tossa syö porkkanaa. taidan olla kohtuuton. keskityn olemaan mulkoilematta sitä. se on täällä aika usein istumassa samaan aikaan ja hymyilee, jos tulee jossain muualla vastaan. luulen, et se tekee jotain hyödyllistä täällä ollessaan, toisin ku mä. ei porkkanan rouskuttamisesta oikeesti voi ärsyyntyä näin paljoa. no onneks se porkkana loppuu, toivottavasti niitä ei ole lisää.

piia juoksee käytävällä ja kiljuu riemusta. politiikka herättää tunteita. lähteenmäki on meidän.

laskin opintopisteitä ja tukikuukausia. keksin logiikan, jonka mukaan kaikki järjestyy. tai siis noi kuukaudet järjestyy, ei pisteet. täytyypä testata käytännössä, mutta vielä ei ole kiire.

ei taida olla enempää porkkanoita. voi.

tänään ei ole ollut kiire minnekään. yritin lukea, mutten jaksa keskittyä ymmärtämään. liian teoreettista. kotona olis kevyttä sarjakuvaa, lähden ehkä sinne tässä. voisi siivota ja tiskata, kun uusi avomies palaa merten takaa huomenna. vois kerrankin siivota ja tiskata ilman negailua. tuntuukohan viel kotona näin hassulta. eikä tarvii edes paljoa, mut vähän vois ja sitten kuunnella jarrea olohuoneen matolla maatessa vitamiinia syödessä. persimonit on kaupoissa.

kun saa persimonista ja muualta C- ja E-vitamiinia, parantuu haavat nopeesti. en haavoitu tänään.

2008/11/05

04112008
toisinaan on päiviä jolloin. tänään oli ehkä sellainen. ei olisi kannattanut edes yrittää eikä toivoa. toisaalta ehkä kannattikin, ei sitä voi tietää. opin kyllä ehkä, tai kehityin. "ja elämästähän me opimme koko ajan", sanoi kerran yksi auktoriteetti. no jaa. sana "elämä" on viime aikoina ärsyttänyt, kun ihmiset käyttävät sitä niin suureellisen dramaattisesti vaikka puhuvat tyhjänpäiväisyyksistä. luulen silti, ettei olis tänään kannattanut edes.

näin hyvän elokuvan, boy meets girl (1984). tahtoisin tavata yhden tytön. oikeastaan on aika montakin tyttöä, joiden tapaaminen voisi olla miellyttävää ja poikiakin ja mitä ne nyt ovatkaan. mutta yhtä tiettyä mietin, kun kirjoitin, että tahtoisin tavata yhden tytön. no, joka tapauksessa. ainakaan en välittäisi olla yksin kovin pitkiä aikoja valveillaoloajastani. tahtoisin lukea kirjoja jonkun seurassa, se on rauhoittavaa. tahtoisin rauhoittua, taintua, väsyä jostakin muusta kuin valvomisesta. tämä tällainen väsymys on niin rauhatonta ja turhauttavaa.

oon lukenut tässä jonnen päivistä. voisi itsekin ottaa aikaa ajatella. minnehän sitä menisi, vai sulkisiko vain puhelimen ja oven? ehkä menis eestiin, eesti on rauhoittava maa, siellä ajatukset on erilaisia. niin sitä kuvittelee. tapasin humalistonkadulla perjantaina sen eestiläisen punkkarin, johon tutustuttiin kesällä. en ollut saanut sen mailia, luulin, et se vaan ei ollut lähettänyt mitään. ja tossa se oli sitten mun kotikadulla ja mulla oli kauhee kiire, kun olin lähteny liian myöhään.

tänään tapasin miehen, jolla on aivovaurio. ehkä se oli siksi niin outo. eilen tapasin vain tuttuja. yleensä en tapaa puhua vieraille ihmisille. normally i don't usually meet people unless i already know them. mulla taitaa olla kuumetta.

2008/10/30

mikä päivä tänään on, sitä oon miettiny viime aikoina monesti eri päivinä. varsinkin aamuisin ja öisin.

eipä hän päässyt tänään kouluun, kun valvoi aamuseiskaan ja kouluun olisi pitänyt herätä jo reilua tuntia myöhemmin. sairasta, pitäis lääkäriin. ei saa aikaiseksi sitä, ei muutakaan. angst, angst, siihen on oikeus ja kohtuus aina. väsyttää, ei saa aikaiseksi esm mennä nukkumaan ja siksi kai väsyttää, kun ei nuku. ja miks aina niin aikaiseksi pitäis mennä joka paikkaan?

--------------------------------

katsoin elokuvan der baader meinhof komplex. ihanan intomielistä, idealistista ja naiviakin vastarintaa, hyvän puolesta pahaa vastaa. niin sen joskus on mentävä. innostuiskohan sitä nyt sitten itsekin kaatamaan järjestelmää vai uskoisiko, että mikään vastustaja voi olla liian vahva, vahvempi kuin itse? onko itsetunnolla rajoja, jos johonkin hurahtaa? kaatua saappaat jalassa, mitä mieltä siinäkin sitten olis?

eihän tuo elokuvana toki mikään kovin kummoinen ollut. muutamia kauniita kuvia, tunnelmia, 60- ja 70-luvun charmia, dokumentaristinen ote. ja: kaunista, mielivaltaista väkivaltaah, aah. alku toimii dramaturgisesti kylläjoo, mutta lopussa vain juostaan läpi juonen tapahtumia. moni varmaan pitkästyy, kun toimintaleffamusiikki soi ja pum pum. osana historiankirjoitusta, ei siis pelkkänä esityksenä, tämä elokuva on mielenkiintoisempi kuin tarinana sinänsä. mitähän se tekee saksalaisten kansallisille itseymmärryksille? ehkei paljoa. kuvittaa asioita. mielikuvittaa.

suomen kuvalehden sivuilla joku älykkö kirjoitta:
Elokuva selvitti minulle ensi kertaa, miten pahankuristen eliittikakaroiden
maailmanparannusprojekti karkasi käsistä ja muuttui osaksi maailmanlaajuista
kolmatta maailmansotaa joka jatkuu yhä.


no mikäs sen parempaa. mielenkiintoinen maailmanpoliittinen analyysi. terroristia tulee ymmärtää. tuli tuosta mieleen suomalaisen vapaan tiedonvälityksen helmen turun sanomain arvio viime kevään jokikadun valtaajista:
Mutta miten suhtautua hyväosaisiin talonvaltaajiin, jotka ottavat haltuunsa
muiden omaisuutta silkasta ”yhteisöllisyyden kaipuusta”.
Ohuempaa perustelua kansalaistottelemattomuudelle tuskin voisi keksiä.

hah. hyviä yhteisöllisiä muistoja. tuossa elokuvassa ne terroristit räjäyttivät pommin lehtitalossa ja katuivat sitä myöhemmin. vai katuivatko sittenkään, en ole varma. kaikki kysyy aina mikä on median rooli todellisuuden rakentamisessa ja yhteiskunnan muokkaamisessa. en jaksa nyt miettiä sitä.

2008/10/10

perjantain ratoksi

olis päteviä suunnitelmia, koska tarjolla tänään:

- fragile, nukketeatteria 13-16-vuotiaille vimmassa
- teemu mäen installaatio seksi ja työ valokuvakeskus perissä
- turtles can fly etnia-filmifestivaalilla
- pukin laulu -elokuvan karonkka, toivottavasti pannukakun lisäksi mahdollisuus kajota nintendo wii:n peleihin ja muuhun laajaan valikoimaan.

tästä vielä hyvä tulee.

2008/10/06

no niin. jopas on hektistä ja kiireistä.

ei ehdi moniakaan asioita.

pari päivää sitten ehdin katsoa yhden elokuvan. se oli kovin mukavaa, vaikkakin teos itsessään oli aika hämmentävä.

onneksi täällä turussa on monenlaista elokuvatarjontaa siitä huolimatta, että thalia joutui lopettamaan. onneksi on elokuvakerhoja ja festivaaleja ja klubeja. huomenna alkaa etnia-filmifestivaali ja tämän viikon menossa on ollu puolalaisen elokuvan viikko. eipä olisi niin hektistä ja kiireistä. sellaisen valinnan voisi varmaankin tehdä. teinkin yhden. valitisin kävellä, kävellessä ehtii olla rauhassa ja tehdä huomioita.

kävelin koulusta kotiin. en jaksanut odottaa ykköstä, joka olis lähtenyt viiden minuutin päästä. toivoin, että olisi satanut, kun oli niitä vaahteran lehtiä jalkakäytävällä ja ne tuoksuu parhaalta sateella ja asfaltilla kiiltää ajovalot. asiat näkee eri tavalla kun on linsseissä sadepisaroita. no ei satanut kumminkaan, mut ei se haittaa. en ole aikoihin kävelly linnankatua siellä, entistä kotimatkaa. kävelin sen entisen kotipihan eteen. hidastin, mutten pysähtynyt. ajattelin, et ennen olisin ollut jo perillä. siellä oli ikkunassa vähän valoa, varmaan tietokoneen näytöstä liekehtivät verhot. rautaportin kohdalle joskus joku aina öisin saatto kotiin vaikka asui itse eri puolella kaupunkia.

seuraavassa korttelissa on se vähän hiiltynyt puutalo ja niitä hiiltymättömiä, joiden ullakoilla oli niitä säkkejä ja vanhoja lehtiä ajalta ennen sinua ja minua ja taskulampun valokeila seinillä ja se outo ullakkohuono, jossa ajattelin jonkun olleen vankina. alakerrassa paloi kynttilät lattialla, joku soitti kitaraa ja välillä lauloi. nyt ne ikkunat ja ovet on levytetty kiinni.

antikvariaatin ikkunassa ei pala valot yöllä, mutta siellä varmaan on kaikkea odottamassa, että löytäisin ne kotiini ja se antikvariaatin partamies ehkä jo nukkuu omassa kodissaan.

kadun kulmassa ei tänään sada räntää. sininen deekutakki ja muinaiset jäähyväiset saavat hymyilemään ja se hymy kestää senkin kohdan, jossa ei niin kauan sitten itkettiin sitä kuinka kesä loppuu eikä kaikki sittenkään ole yksinkertaista.

rautaportin takana ne bileet, joissa nimeni muistettiin, koska se oli jonkun sellaisen toisen nimi, jota kohtaan tunnettiin lämpöä. soi movetron ja aina joku muisti tehdä koneella lisää savua.

ensimmäisen kerroksen ikkunassa sälekaihtimet. joskus verhon takana katseltiin kerran scifiä ja toiste pitkästyttiin sodoman 120 päivää. ei enää pitkäkään matka henkilöhistoriaa kaupunkitilassa.

2008/10/01

no niin. kyllä se nyt vaan niin on, että eihän tuo kovin hyvin mennyt. ei yhtään.

ensin ne laitto mulle huulikiiltoa ja kerto oikein, et siinä on kahta sekasin, kun se hajusteeton on jotenkin jollain lailla jotain ja se toinen taas jotain muuta ja kiinnosti kyllä ihan sikana ja ei mun huulikoru satu. siinä vaiheessa alko se kiinnostus nousta ihan toisiin sfääreihin, kun se tyyppa tarttu mun hiuksiin ja sano, et hänpä vähän tupeeraa. no vai niin. saakeli, kun olin kerranki vaivautunu tekemään itse itselleni jakauksen ja laittamaan ne just sillai, et oli hyvä. äitiä olis hävettäny ja sille tiedoks, etten oo harjannu hiuksia kesän jälkeen. ja iloksi äitille: siellä istuttiin jalat siivosti pöydän alla, et ei päässy risat farkut oikeuksiinsa.

en osaa esiintyä enkä ainakaan puhua. ja paita näytti rumalle monitorista. mitähän olin ajatellu? en varmaan mitään, kun piti nousta niin aikaisin.

se toinen toimittaja, oikein sympaattinen mies, käytti sanaa ”väkivalta” kysyessään, että pitäisikö joukkoliikenteen takia rajoittaa yksityisautoilun mahdollisuuksia. että ei kai nyt sentään haluta kehittää joukkoliikennettä yksityisautoilun kustannuksella, tehdä väkivaltaa niiden autojen oikeuksille. taivaan tähden sanon minä. todellakin halutaan. jos tuo on väkivaltaa niin lisää vaan sitä! täytetään kaupunki väkivallalla! tässä ei siis ole kyse mistään autojen tai niiden kuljettajien vahingoittamisesta tai muusta poliisiasiasta vaan yksityisautoilun rajoittamisesta. jos henkilöautossa istuu yksi ihminen, niin kuin useimmiten on, ja linja-autossa vaikka kolmekymmentä ja ne seisoo samassa ruuhkassa, niin kukahan siinä tekee väkivaltaa ja kenen oikeuksille? kenen liikkumista pitää tukea ja rohkaista? monet kaupunginosat ovat rakenteellisesti henkilöautoriippuvaisia. voi voi. miksi? siksi, kun niistä on kaavoitettu ja rakennettu sellaisia, niissä ei ole lähikauppoja eikä muita palveluja, niihin ei pääse järkevästi linja-autolla eikä niissä usein ole edes kunnon pyöräteitä. tätä kaupunkia on koko elinikäni ja vielä paljon pidempäänkin kehitetty henkilöautoilun ehdoilla. tehty väkivaltaa, jos sitä sanaa nyt tahdotaan käyttää, niin kevyttä liikennettä kuin jalankulkijoitakin kohtaan ja lisäksi turmeltu keskustan ja muidenkin alueiden viihtyvyys yksityisautoilun… tuotanoin…. alttarille. aika pyhää.

meillä ei ole kunnollista pyörätieverkkoa. siellä missä täällä turussa on pyöräteitä, on ne rakennettu siksi, että pyörät saataisiin pois autojen tieltä ja siten maksimoitua hyöty autoilijoille. pyörätiet alkavat ja loppuvat mitä absurdeimmilla tavoilla sen sijaan, että olisi kunnollisia loogisia reittejä sinne minne ihmiset ovat menossa. esimerkiksi nyt vaikka keskustaan. ja sitten on tämä kaupunkitila, jonka minun mielestäni pitäisi olla kaikille yhteistä ja mahdollistaa meille kaupunkilaisille viihtyisä ympäristö toteuttaa itseämme ja kohdata toisiamme ja kaikkea tällaista yhteisöllistä hippipaskaa. kaupunkitilan kaupallistuminen on oma aiheensa sitten, mutta ehkä siitä toiste. nyt tila. turussa on viety kaupungista aivan mielettömiä määriä tilaa autoja varten. tämä tila voisi olla myös ihmisten käytössä. auton pysäköintipaikka parkkihallissa vie tilaa noin 35 neliömetriä. siis kun ne ajoväylät jaetaan autopaikkojen kesken kanssa sillai, kyllähän tän tajuaa. se on pienen asunnon verran. jos autoille ei annettais niin hirveästi tilaa, mahtuisi suurempi määrä ihmisiä asumaan kävelymatkan päässä esm keskustasta. voisi ne tilat muuhunkin tietty käyttää, mut aika typeräähän toi on. kun se auto sitten kumminkin tarvitsee sen tilansa niin kotonaan, töissään kuin kaupassaan ja missä se auto nyt tahtookaan käydä. aina se vie sitä tilaa.

tarvitaan autoton keskusta. kadunvarsipysäköinti huithelevettiin keskustasta ja pyöräteitä tilalle. autot voivat olla hyvät ja mennä louheen.

ja mikäs se sitten olisi sopiva hinta lipulle. no minustahan sen pitäisi olla maksuton. että ei tarvita sitä lippua. joukkoliikenteen maksullisuudessa on kyse siitä kuka saa liikkua. kaikkien tulisi saada liikkua, pitäis olla vapaus liikkua kaupungissaan maksutta, olla kaupunkilainen eikä pelkkä kuluttaja. kulutusvaatimus kaupunginkäytön ehtona on sekä epäekologinen että eriarvoistava. en tietenkään sanonut niille näin, kun ajattelin, että pitää mennä niiden formaattiin (mikshän tuntu siltä?) niin sanoin sitten, että hintoja pitää laskea, ensin (enkä tainnut sanoa ensinkään tuota sanaa ”ensin”) ne hinnat voisi puolittaa. sain kuulla olevani epärealistinen. toki. kiitos. mutta en mielestäni ole, jos kaupunginhallituksen tavoite on lisätä matkamäärää 50% kahdessakymmenessä vuodessa. (taisin sekoilla ja puhua tuplaamisesta) paitsi tietty jos sekin on lähtökohtaisesti epärealistinen. kauniita sanoja, luovaa taloutta. mitä me tässä odotellaan. tehdään jotain. tehdään se pikaraitiotie ja vapautetaan jooko kaupunki meille käyttöön.

vaikka.

tai juodaan teetä.

2008/09/29

miksi piirsin miehen?




kaikkea olisi voinut, mutta tähän päädyin tänään. oli kivaa nähdä se koira.

2008/09/23

valtion ja yhteiskunnan sisäinen turvallisuus

supo tekee vuosittain raportin, jotta me tiedettäis, mikä meitä tässä maassa uhkaa ja miltä kaikelta pahalta ne meitä suojelee.

viime vuonna näitä sisäpoliittisia turvallisuusuhkia oli neljä:
- globalisaatiota ja kapitalismia vastustava toiminta
- taloja valtaavat vasemmistoaktivistit ja anarkistit
- ydinvoimaa ja metsähakkuita vastustavat ympäristöaktivistit
- eläinoikeusaktivistit

se valaiseva raportti on täällä:
http://www.poliisi.fi/poliisi/supo/home.nsf/pages/ED2AB777BA0063B7C225715D003A8444?opendocument


samaan aikaan:
Pum! puM! puMMM! pum.......!

melkein kuka tahansa voi saada luvallisesti käsiinsä aseita ja käydä ammuskelemassa vaikkapa lukiossa tai muussa oppilaitoksessa tai mikä nyt kutakin käy ärsyttämään. mut onneks oikeat sisäpoliittiset uhat on poliisilla tarkkailussa.

ei tässä kandee kai sanoa mitään sosiaalipolitiikasta vai mitenhän olis? puhuttaisko mieluiten videopeleistä ja väkivaltaelokuvista ja nuorten kuuntelemasta musiikista? vai pitäiskö tehdä kotietsintä eläinoikeusaktiivien himaan ja pidättää ne ja kaikki lähellä olevat ihan vaan varmuuden vuoksi?

totanoi, mitäs nytten sitten, kun on taas blogi?

niin no niin. siitä taitaa olla jotakuinkin vuos, kun muutin blogini asetukset niin, että vaan itse saan sitä lueskella. sen jälkeen en ikinä kirjoittanu sinne enkä oikeestaan edes lueskellu. mut onneks ei kukaan muukaan. tai kyllä muutkin varmaan sais lukuoikeudet, jos ne pyytäis. ei kaikki kyllä. eikä kukaan sen puoleen pyytänytkään.

kyllä se vain niin on, että suhteeni blogeihin on vähän vielä hakusessa. lueskelen muiden niitä aika paljon, varsinkin viime kuukausina oon lukenut. mut mitähän sitä nyt miettis. hämmentävää vähän. kuka tätäkin muka lukee. ehkä luen itse. ehkä kerron äidille, että täältä voi katsoa, jos mulla on jotain ollu.