hukkasin unirytmini, vaikka aina väsyttää.

työskentelin hartiani kipeiksi kaksi yötä toivotalkoohanskoissani. silloin sopi hyvin juoda aamusumpit kello 18. ja se sopi niille muillekin, joiden kanssa hetkellisesti olin samaa rytmiä. maapallo ja tai kaupungin muu yhteisö ei sopeutunut meihin. edes paljoa noteerannut, mitä vähän yritti lyödä kiilaa ja kustakin.

olen taas yksin rytmini kanssa ja extra sterk general on mun wilson-lentopalloni tällä saarella.